Reilu kuukausi sitten pääsin vetämään parhaan rundin ikinä. Aloitettiin eteläpäädystä josta lähdin hipsimään toisen joukkueen selustaan. Jätin ensimmäiset laukaukset offarin kulmalla ampumatta, makasin piilossa ja annoin vastustajan mennä ohi. Jatkoin reunoja nuollen selustaan ja joen varteen, josta pääsin rauhassa lähestymään ensimmäistä ryhmää takaa. Puukotin ensimmäiset neljä-viisi ja pudotin samalla toisen mokoman jalkoihin ampumalla. Jatkoin vastustajan puollustuslinjaa sivuttain puukotellen porukkaa hiljaa ja lopuksi pudottamalla läjän tyyppejä näteillä kertalaukauksilla. Saldona oli kymmenen-yksitoista hiljaista eliminointia ja about saman verran frägejä, tämä oli melkein koko toinen joukkue. Meikäläisen pudotti lopulta erittäin ilahtuneen näköinen pikkukaveri joka oli joukkueensa viimeisiä pystyssä.
Tämä oli yksi parhaita vetoja ikinä, eikä varmaan toistu ihan äkkiä. Tarinan opetus ainakin itselleni oli se, että on äärettömän tärkeää ymmärtää milloin EI ampua.
